Anteeksi, että häiritsen!

(Satakunnan Kansa, 25.8.2011)
Kirjoituksessaan mielenilmauksista ja karnevalisoinnista Erkki Teikari (SK 23.8.2011) paheksui seksuaalivähemmistöjen "avioliittointtämistä". Hänen mukaansa ilman paraatejakin ymmärrämme, että kaikilla on oikeus rakastaa, mutta avioliittointtämistä on vaikea ymmärtää. Esimerkkinä Teikari käytti porilaisnuorten haastattelua, jossa pojat totesivat, että avioliitto on naisen ja miehen välinen asia. Tämä sopi Teikarillekin.
Suomessa homoseksuaalisuus on poistunut rikosnimikkeistöstä vasta v. 1971. Sairausluokituksesta se poistui vasta 1981 ja ns. kehotuskielto kumottiin 1999. Parisuhdelaki on tullut voimaan vasta kuusi vuotta sitten. Vieläkään ei ole mahdollista solmia avioliittoa eikä adoptoida parisuhteen ulkopuolelta. Suomen lainsäädäntö kulkee eurooppalaisittain jälkijunassa.
On vaikea ymmärtää, miksi kehitys Suomessa on ollut niin takkuista. Yleisellä ilmapiirillä, uskonnollisella kovaäänisyydellä ja konservatiivien vastustuksella on ollut tässä oma roolinsa. Suomessa on hyväksyttävää kuulua vähemmistöön, mutta vain jos on sitä kohtuullisesti, piilossa ja niin kuin valtaväestölle sopii.
Tämä jos mikä on ylimielistä asenteellisuutta. Mihinkään vähemmistöön kuuluvan henkilön ei tule tyytyä olemaan vain valtaväestön kynnysmattona. Jos siihen olisi tyydytty, mitään edistystä ilmapiirissä, lainsäädännössä ja asenteissa ei olisi koskaan tapahtunut. Kenenkään ei tarvitse ”inttää asiaansa vähemmän” tai ”marssia paraateissa vähemmän”, jotta valtaväestö saisi säilyttää mielenrauhansa. Tulee olla esiintuloja, vaatimuksia ja tarpeen mukaan vaikka karnevalisointia. Tulee olla omista oikeuksista kiinni pitämistä - tai oikeammin omien oikeuksien vaatimista.
Se voi olla osalle väestöstä vaivaannuttavaa ja vaikeaa ymmärtää. Kuitenkin pidemmän päälle vähemmistöjen oikeuksien parantaminen parantaa kaikkien oikeuksia.

Esa Rintala
puheejohtaja
Porin Seudun Vihreät ry.

Vihreä muutosvoima

Olen ylpeä siitä, että vihreillä on edelleen vankka kannatuksensa Satakunnassa ja koko Suomessa. On joukko ihmisiä, jotka edelleen haluavat Suomen olevan suvaitsevainen, avoin ja tulevaisuuteen tähtäävä, vihreään muutokseen pyrkivä. Tämä muutosvoima on kasvamassa maailmassa, ja vaikka me Suomessa tulemme tässä kehityksessä perässä, tulemme huomaamaan tämän muutosvoiman jatkossa myös meillä. Tästä perustasta meidän on hyvä jatkaa ensi vuoden presidentinvaaleihin ja syksyn kuntavaaleihin. Niissä viimeistään vihreä leijona näyttää kyntensä! Kiitos kaikille mukana olijoille! Pidetään vihreä lippu korkealla!

Suomen suunta

Tämän eduskuntavaalikampanjan aikana olen kadulla tavannut paljon ihmisiä, jotka kertovat kokemastaan suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja vihasta. Nämä tarinat herättävät minussa aina epätoivoa: miksi tällaista pitää vielä olla? Ja samalla se herättää uhmaa: haluan suvaitsevamman Suomen! Nyt!
Sunnuntaina päätetään siitä millainen Suomi jatkossa on. Haluammeko olla eteenpäin katsovia, avoimia, suvaitsevia ja humaaneja vai itsekyyteen käpertyviä impivaaralaisia?
Itse haluan Suomen, jossa pidetään huolta ihmisistä, kaikenlaisista ihmisistä. En halua erottelevaa, vihaavaa ja itsekästä yhteiskuntaa. En halua agrressiivista populismia vaan ratkaisukeskeistä ja vastuullista yhteiskunnan rakentamista. Meillä on varaa auttaa apua tarvitsevia. Meillä pitää olla rohkeutta sietää erilaisuutta.
Haluan Suomen, joka haluaa kantaa globaalin vastuunsa. Haluan, että Suomi on osa Eurooppaa eikä eristäydy omahyväisyyteensä. Suomi tarvitsee itsekkyyden sijaan uutta vastuullisuutta.
Haluan Suomen, jossa jokaisen kannattaa tehdä työtä ja jokainen voi tehdä työtä omien voimiensa mukaan. Haluan Suomen, jossa kannattaa perustaa yrityksiä ja jossa halutaan olla töissä vaikka terveyskeskuksissa. En halua yhteiskuntaa, jossa rikkaat rikastuvat ja samalla köyhien määrä kasvaa. Haluan, että näköalattomuuteen vajonneille nuorille annetaan toivoa, työtä, tukea ja toimeentuloa.
Haluan yhteiskunnan, joka huolehtii sairaistaan, myös niistä, joilla ei ole varaa maksaa hoidosta. En halua leikkauslistoja ja priorisointia, vaan aitoa halua rakentaa toimiva perusterveydenhuolto. Haluan Suomen, joka arvostaa ikäihmisiään ja haluaa turvata heille arvokkaan ja hyvän hoidon.
Haluan maan, jossa luontoarvoista huolehditaan niin, että meillä on elävä luonto vielä tulevaisuudessakin. En halua tuotantoeläinten riistoa, ilmastonmuutosta, likaista Itämerta, ydinvoimaloita ja uraanilouhoksia. Haluan yhteiskunnan joka varautuu tulevaisuuteen jo nyt. Joka haluaa panostaa kestävään talouteen ja kestävään kehitykseen. En halua yhteiskuntaa, jossa kaikki hyöty ulosmitataan itselle tässä ja nyt eikä mitään jää tuleville sukupolville.
Sunnuntaina ratkaistaan Suomen tulevaisuuden suunta pitkäksi aikaa. Toivon, että suomalaiset haluavat sittenkin rakentaa tulevaisuuteen katsovan, hyvä Suomen.

Fundamentalismi on ongelma

Väiteltyäni ½ tuntia kadulla islam-kriittisen ihmisen kanssa, voin vain todeta, että on hyvin vaikeaa vakuuttaa poteroonsa kaivautunutta ihmistä avaamaan silmänsä nykytodellisuudelle. Hänen mukaansa Euroopan islamisoituminen on tulevaisuudessa iso ongelma.
Tässä tiivistettynä maahanmuuttoteesini:
1. Suomeen saa tulla. Mutta haluan, että maahanmuuttaja kotoutetaan ts, hän oppii kielemme, oppii lakimme ja tekee työtä.
2. Suomen pitää kantaa globaali vastuunsa ja ottaa maahan turvapaikan hakijoita.
3. Maahan tulevaa työvoimaa ei saa riistää. Heillä tulee olla suomalainen työehtosopimus, suomalainen palkkataso ja työolosuhteiden valvonta. Heillä tulee olla oikeus perustaa yritys.
4. Emme voi sivuuttaa – vaikka kuinka haluaisimme – sitä, että Suomeen tulijat eivät välttämättä opi heti niin hyvin kuin me eivätkä heti osaa meidän tapojamme. Se ei silti saa olla este heidän maahan pääsylleen. (Suomalainenkaan ei osannut aikanaan Ruotsiin mennessään ruotsia ja Amerikkaan mennessään englantia!) Haluan sosiaalisesti sekoittavan asuntopolitiikan, sosiaalisen isännöinnin ja vastuullisen viranomaisen jokaiseen kuntaan.
5. Fundamentalisteja löytyy meiltä omasta takaa riittävästi. Niitä ovat Halla-Aho, Hommafoorumi ja Suomen Sisu. Heitä ovat homorasistiset Päivi Räsänen, SLEY ja Luther-säätiö.
Islam ei tule olemaan ongelma. Fundamentalismi –sen kaikissa muodoissaan - sen sijaan on.

Köyhyyttä poistamaan – mutta miten?

Onko meillä köyhyyttä –paneelissa tänään todettiin, että köyhyys ei ole Suomesta mihinkään kadonnut. Suomea ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan elintasomaaksi. Tuloerot ovat OECD:n mukaan kasvaneet koko ajan, ja kasvavat edelleen. Suuri osa kärjistymisestä johtuu OECD:n selvityksen mukaan käytettävissä olevien tulojen suhteettoman suuresta kasvusta ylemmissä tuloluokissa. Taustalla ovat pitkälti kasvaneet pääomatulot. Tähän asiaan ei ole saatu muutosta. Onko edes haluttu?

Köyhyys on aina hyvin lähellä ja se näkyy helposti suomalaisessa yhteiskunnassa – ellei itse elä erityisesti suojassa siltä. Köyhyyttä on kaikissa ikäryhmissä, myös vanhuksilla. Köyhyys nöyryyttää ihmisen anomaan toimeentuloa eri luukuilta. Monet eivät ole innostuneita murtamaan työttömyyden muuria yrittämällä tehdä työtä, koska byrokratia verottajan ja työttömyysturvan suuntaan on niin suurta. Köyhyys lisää kaikkea muutakin kuormaa elämässä. Päihdekäyttö lisääntyy, mikä ei ainakaan vähennä ongelmia. Sairaudet kasaantuvat tutkitusti pienempiin tuloluokkiin ja köyhiin. Niillä, jotka eniten tarvitsevat lääkärin apua, ei ole siihen varaa, ei edes terveyskeskukseen.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Vastaukseksi ei riitä rakkaus ja toisesta huolehtiminen, kuten jotkut panelistit esittivät. Vastaus on raha. Ja raha nimenomaan siinä mielessä, että se annetaan sille köyhälle itselleen. On osoitettu, että suoraan köyhälle annettu raha on monin verroin kustannustehokkaampaa kuin systeemiin annettu raha. Jo 100 e köyhälle merkitsi elinajan odotteen selkeää nousua.

Perustulo poistaa tuloloukkuja. Vihreiden esittämä perustulomalli poistaa turhaa byrokratiaa ja antaa kentälle mahdollisuuden pureutua yksilöllisesti köyhän tarpeisiin. Perustulo helpottaa pätkätöiden vastaanottamista. Perustulo on kustannusneutraali ratkaisu, se ei lisää yhteiskunnan kustannuspaineita. On suorastaan tekopyhää uskotella itselleen, että perustulo passivoi. Köyhyys passivoi. Tuskin kukaan haluaa tai pystyykään jäämään pelkästään perustulon varaan. Sen sijaan se antaa aidosti mahdollisuuden yrittää eteenpäin ja hankkia omaa elatusta kun turhanpäiväinen sosiaaliluukuilla ravaaminen loppuu.

Media on laput silmillä

Satakunnan suurin lehti Satakunnan Kansa on tunnetusti kokoomusmyönteinen ja samalla ydinvoimamyönteinen, tai pikemminkin -intoinen. Satakunnassa, jossa kohta kolme Suomen viidestä reaktorista sijaitsee, ydinvoima on aina mitä ajankohtaisin aihe. Muualla maailmassa ydinvoiman vastustus kasvaa Japanin tapahtumien jälkeen, mutta ei Satakunnan mediassa. Pääkirjoituksessaan 2.4. SK vähättelee ydinvoimavastaisuutta Suomessa. Sen mielestä vastustajien määrän kasvu 48 %:iin on ”vain viisi prosenttia”. Sitten hehkutetaan sitä, että vaatimukset ydinvoimasta luopumisesta ovat yliampuvia ja että vaihtoehtoiset energiamuodot ovat kalliita. No, MTV3:n maaliskuussa tekemässä kyselyssä kolmannes vastaajista ilmoitti suhtautuneensa ydinvoimaan kielteisesti ennen katastrofia ja 46 % tapahtuneen jälkeen. Myönteisesti ydinvoimaan suhtautuu nyt 38 %, kun ennen Japanin katastrofia se oli 44%. Naiset ovat perinteisesti olleet miehiä ydinvoimakielteisempiä. Ydinvoimakriittisten naisten osuus kasvoi Japanin jälkeen peräti 66 prosenttiin. Lisäksi tuloksista nähtiin, että 12 % vastaajista on hypännyt ydinvoimamyönteisestä leiristä ydinvoimakielteisten puolelle. Vielä enemmän kriittisyyden lisääntyminen liittyy siihen, että yhä useammalla suomalaisella ylipäätään on nyt ydinvoimamielipide. Sellaisista henkilöistä, joilla aiemmin ei ollut erityistä kantaa asiaan peräti 43 prosenttia ilmoittaa suhtautuvansa nyt torjuvasti ydinvoimaan.

Ja mitä tulee uusiutuvien kalleuteen: soittakaas piruuttanne Arevalle ja kysykää mitä OL3 mahtaa tulla lopulta maksamaan! On mahdollista, että turvamääräysten kiristymisestä johtuva kustannusten nousu johtaa siihen, että mikään yhtiö ei panosta ydinvoimalan tekemiseen enää koskaan.

Myytit murtuvat

Olemme alkaneet pitää itsestäänselvyyksinä monia asioita, vaikka emme tiedä mikä peruste niihin on. Esimerkkinä on luomutuotanto, jota pidetään tehottomana kustannusten ja huono tuottoisuuden vuoksi. Tuoreessa YK:n raportissa kuitenkin osoitetaan, että ruuan tuotanto voidaan jopa kaksinkertaistaa sananmukaisesti luonnon omilla keinoilla torjua tuholaiskasveja ja tuhohyönteisiä. Tutkituissa maissa tuotantokustannukset vähenivät ja sadon määrä jopa tuplaantui luomutuotantoon siirryttäessä.

Toinen myytti koskee uusiutuvan energian tehottomuutta. Muualla kuin Suomessa luotetaan uusiutuvaan energiaan. Euroopan uudesta sähköntuotantokapasiteetista 60 prosenttia perustuu uusiutuvaan energiaan, ja USA:ssakin yli 50 prosenttia. Uusiutuvaa energiaa käyttäviä laitoksia käynnistetään maailmalla useampien megawattien edestä kuin fossiilisia tai ydinvoimaa käyttäviä. Uusiutuvan energian tuotantokustannukset ovat jo nyt halvemmat kuin ydinvoiman ja tulevaisuudessa tämä ero vain korostuu. Ei ihme, että sadan suurimman suomalaisen ns. cleantech -yrityksen yhteenlaskettu liikevaihto oli 16 miljardia euroa eli yhtä paljon kuin paperiteollisuuden.

Kolmas myytti koskee ydinvoiman riskien hallintaa. Suomessa uskotaan, että kaikki riskit on otettu huomioon ja hallittavissa. Myös kaikissa maailman voimaloissa, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin, näin luultiin. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt, että uhkatilanteet tulevat yhtä aikaa, jolloin niiden samanaikainen hallinta on mahdotonta. Japanissa se oli maanjäristys ja tsunami yhtä aikaa. Suomessa sen ei tarvitsisi olla kummempaa kuin sähkökatkos ja myrskyn nostama tulva laitosalueella. Tai paha öljyonnettomuus laitosalueen edustalla. Ei pidä kulkea laput silmillä, vaan pitää ottaa itse selvää asioista.