Tuotantoeläinten olosuhteet eivät olleetkaan sellaiset kuin piti. Pettymys alan kehitykseen vain kasvaa, kun käy ilmi, että edes alan johtohahmojen tiloilla eläinten asiat eivät ole kunnossa.
Vasta kun tarpeeksi paljon filmimateriaalia näytetään todisteeksi eläinten kurjasta kohtelusta, alkaa sieltä täältä kuulua myöntäviä ääniä, ja nyt turkisala on tuominnut videoilta paljastuvat laiminlyönnit. Kuten MTV3 uutisoi, SKTL:n hallituksen jäsen kertoi MTV3:n Huomenta Suomen haastattelussa viime torstaina monen tarhaajan soittaneen ja ihmetelleen tarhojen tilannetta. Hän puhui ongelmatiloista alan "mätinä omenina". Turkistuottajat Oyj:n hallituksen puheenjohtaja puolestaan kommentoi videoita sanoen, että jotkut tuottajat eivät ole heränneet siihen aikaan, mitä kello on lyönyt tässä asiassa.
Näin paljon piti aikaa kulua ja aktivisteja joutua poliisikuulusteluihin ennen kuin alkoi tapahtua. Tunteet ovat kuumenneet myös toisella puolella, jopa siinä määrin, että Animal –sana tarkastuseläinlääkärin takissa voi johtaa voimatoimiin.
Ylilyönnit ovat valitettavia. Tässä kuitenkin nähdään hyvä esimerkki sitkeän kansalaisaktiivisuuden tuloksista. Vaikka hintana on rikosrekisteri ja haulikon laukauksia.
Tänään joukko aktiiveja marssi Helsingissä eläinten oikeuksien puolesta. Pettyneinä siitä, että suomalainen yhteiskunta ei kykene suojelemaan kaikkein heikoimpia luontokappaleita rahan valtaa vastaan.
Kysyn Sirkka-Liisa Anttilalta:
1. Elleivät aktivistit olisi käyneet kuvaamassa eläimiä, kukaan ei tänä päivänäkään tietäisi asiasta. Kuinka paljon vielä on julmaa tuotantoeläinten kohtelua, josta ei tiedetä? Navetat, kanalat, sikalat, turkistarhat.
2. Olisiko asioita voitu muuttaa muulla tavalla? Miksi normaali kontrolli ei riitä? Missä kohdassa kontrolli pettää? Onko tuotantoeläinten kohtelusta annettuja säädöksiä kiristettävä lailla, jossa määrätään sanktioita? Minun mielestäni on.
3. Onko tuotantoeläinten hyvä kohtelu tuottajalle vain rasite? Mihin tarkoitukseen ministeri haluaa lisää rahaa; eläinten kasvatusolosuhteiden saattamiseksi edes jossain määrin eettisesti hyväksyttävälle tasolle? Eikö hyvä kohtelu olekaan itsestäänselvyys?
Vaadin turkistarhauksen totaalikieltoa. Vaadin Suomeen tiukkaa tuotantoeläinten olosuhteiden valvontalakia, ja sen valvontaan riittäviä resursseja. Vaadin Suomeen eettistä maataloutta. Maataloustukien tulee olla sidoksissa tuotannon eettisten kriteereiden toteutumiin.
1 kommenttia:
Kiitos, että otat kantaa ja käytät näihin asioihin vaikutusvaltaasi.
On järkyttävää ja masentavaa, että näille eläinten kärsimyksille ei tunnuta tekevän kunnolla mitään.
Vuodesta toiseen saamme nähdä näitä järkyttäviä kuvia näistä eläinten keskitysleireistä, ja siitä huolimatta pääministerimme tai maa- ja metsätalousministeri eivät tunnu asiasta juuri edes kauhistuvan.
Pääministerikin kunnostautuu entistä komeammalla turkiskauluksella ikään kuin lapsenomaisesti mieltä näyttääkseen, mitä on asiasta mieltä. Mutta miehensähän hoitaa tai on hoitanut STKL:n mainoskampanjaa, joten onhan sponssiturkkejä näytettävä.
Suomessa turkistarhauksesta vaahdotaan pyhän "elinkeinon" nimissä, ja syytetään kuvaajia eläinrääkkäyksestä, (mikä on siis niin irvokasta ja häpeämätöntä, ja kuvasta selkeästi, miten röyhkeästi eläimiin suhtaudutaan) Ja juuri kuten kirjoitit, on kuvaavaa, että nämä kiduttamot on tuotu viattoman kansamme tietoisuuteen salaa otetuilla kuvilla. Missä viipyvät palkkiot ja tunnustukset näille kuvaajille, jotka varmasti ovat henkensä uhalla tarhoille uskaltautuneet. Kukaan ei ole sellaista esittänyt, vaikka syytä olisi. Eihän kukaan rikollinen ole ennenkään kutsua esittänyt rikospaikalleen.
Viranomaiset eivät ole hoitaneet tehtäviään, ja siitä syystä järjestö, joka ei saa mitään tukea eikä palkkaa valtion pohjattomasta kirstusta on joutunut nämä eläinten keskitysleirit tuomaan julkisuuteen.
Turkistarhaushan ei ole muuta kuin laillistettua eläinrääkkäystä, jotka jotkut nimittävät elinkeinoksi, koska sen laki vielä toistaiseksi Suomessakin sallii. Kaikki tietävät pääministerimme sekä maa- ja metsätalousministerimme näkökulmat eläinten kärsimyksiin, ja koska eläimet eivät voi äänestää, niin parannuksiin on iso matka. Irvokasta on miten STKL on yrittänyt jopa kääntää kansan katseen oikeasta rikospaikasta kuvaajia kohden, mutta nähtävästi ymmärsivät, että näin tyhmiä emme mekään sentään ole.
Ps. Uudessa Avussa nro 10/11 Olli Rehnin puoliso Merja Rehn esittää myös palstalla "Havaintoja" pyöristyttäviä mielipiteistä tarhauksesta. Kannattaa lukea ja ihmetellä, mitä tunnetun Eu- komissarin vaimo on mieltä tarhauksesta. Suurin haaste taitaa olla siinä, että hän kokee sen verran moraalista ongelmaa turkkien käytöstä, kiitos vastustajien, että ei tunne oloaan enää niissä mukavaksi. Lisäksi hän syyttää eläinten oikeuksia ajavia järjestöjä kiihkoilusta. On vaikea ymmärtää, että mitä rikollista olisikaan kiihtyä, kun näkee näitä eläviä kärsimysnäytelmiä. Siinä vaiheessa, kun kukaan ei kiihdy, vaikka tällaisia kuvia eri tiloista nähdään (sika, turkis, nauta jne.) niin silloin on jotain pielessä ja pahasti.
Olen ihmetellyt puolileikilläni (totta toinen puoli) sitä, että kun ihmisille annetaan terapiaa kaikenlaisista syistä, ja eri tapahtumien johdosta - niin milloin me, jotka kärsimme eläinten vuoksi, kun emme voi kunnolla tehdä mitään heidän auttamisekseen, alamme saada jotain kriisi- tai psykoterapiaa. Mehän kärsimme koko ajan, ja omat keinot auttaa ovat suhteellisen mitättömän tuntuiset.
En varmasti ole ainoa, jota masentaa ja surettaa eläinten kärsimykset.
Olen melkoisen varmasti monella eri mittapuulla mitattuna älykäs, tasapainoinen ja hyvin koulutettu akateeminen keski-ikäinen nainen ja vakaasssa hyvässä työssä jne. Mutta välillä tuntuu, että mitta on todella täynnä tätä mitään tekemättämyyttä ja poliittista jargonia, kun keskutellaan eläimiin liittyvistä kärsimyksistä, käsittämättömän pienistä tuomista eläinsuojelurikosasioissa tai salakaadoissa jne.
Lähetä kommentti