(Satakunnan Kansa, 25.8.2011)
Kirjoituksessaan mielenilmauksista ja karnevalisoinnista Erkki Teikari (SK 23.8.2011) paheksui seksuaalivähemmistöjen "avioliittointtämistä". Hänen mukaansa ilman paraatejakin ymmärrämme, että kaikilla on oikeus rakastaa, mutta avioliittointtämistä on vaikea ymmärtää. Esimerkkinä Teikari käytti porilaisnuorten haastattelua, jossa pojat totesivat, että avioliitto on naisen ja miehen välinen asia. Tämä sopi Teikarillekin.
Suomessa homoseksuaalisuus on poistunut rikosnimikkeistöstä vasta v. 1971. Sairausluokituksesta se poistui vasta 1981 ja ns. kehotuskielto kumottiin 1999. Parisuhdelaki on tullut voimaan vasta kuusi vuotta sitten. Vieläkään ei ole mahdollista solmia avioliittoa eikä adoptoida parisuhteen ulkopuolelta. Suomen lainsäädäntö kulkee eurooppalaisittain jälkijunassa.
On vaikea ymmärtää, miksi kehitys Suomessa on ollut niin takkuista. Yleisellä ilmapiirillä, uskonnollisella kovaäänisyydellä ja konservatiivien vastustuksella on ollut tässä oma roolinsa. Suomessa on hyväksyttävää kuulua vähemmistöön, mutta vain jos on sitä kohtuullisesti, piilossa ja niin kuin valtaväestölle sopii.
Tämä jos mikä on ylimielistä asenteellisuutta. Mihinkään vähemmistöön kuuluvan henkilön ei tule tyytyä olemaan vain valtaväestön kynnysmattona. Jos siihen olisi tyydytty, mitään edistystä ilmapiirissä, lainsäädännössä ja asenteissa ei olisi koskaan tapahtunut. Kenenkään ei tarvitse ”inttää asiaansa vähemmän” tai ”marssia paraateissa vähemmän”, jotta valtaväestö saisi säilyttää mielenrauhansa. Tulee olla esiintuloja, vaatimuksia ja tarpeen mukaan vaikka karnevalisointia. Tulee olla omista oikeuksista kiinni pitämistä - tai oikeammin omien oikeuksien vaatimista.
Se voi olla osalle väestöstä vaivaannuttavaa ja vaikeaa ymmärtää. Kuitenkin pidemmän päälle vähemmistöjen oikeuksien parantaminen parantaa kaikkien oikeuksia.
Esa Rintala
puheejohtaja
Porin Seudun Vihreät ry.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti